6.7.2017

Alppien kukkasia Itävallasta

Münchenistä (ks. edellinen bloggaus) matkamme jatkui Saksan kaakkoiskulmaan ja siitä vähän Itävallankin puolelle. Vuorasimme auton, puolisoni myös polkupyörän ja minä ostin vaelluskengät. Yövyimme Berchtesgadenissa, Königseellä ja Kitzbühelissä. Chimseelle pysähdyimme päiväksi. Alle kokosin kuvia puutarhaharrastuksen näkökulmasta.

Suurin osa kuvista on noin 1800 m korkeudella olevasta Alppikukkapuutarhasta (Alpenblumengarten) Kitzbühelissä. Puutarha oli rakennettu vuoren rinteelle ja sinne oli koottu vuoristokasveja muualtakin kuin vain Alpeilta. Opastaulut olivat saksaksi ja QR-koodin takaa löytyivät englanninkieliset tarinat. Kesällä puutarhassa olisi opastuskin lähes päivittäin, mutta sen huomasin valitettavasti liian myöhään. Vähän puutarhan alapuolelle pääsee autolla tai hissillä, vähän yläpuolelle hissillä. Nousumetrejä tulee kävellen muutama sata, mutta reitti puutarhan portille on asvaltoitu. Itse puutarhassa kuljetaan kapeita polkuja.

Oli jännä huomata, miten paljon ihan oman pihankin kasveja alppipuutarhasta löytyi. Kerroin terveiset muun muassa alppiastereille, isorikoille, vuorikaunokeille, kurjenpolville ja lemmikeille, Puutarhassa kasvoi myös monia muita Suomestakin tuttuja kasveja, kuten valeunikoita, hanhikkeja ja pieniä rodoja. 

Nousin Kitzbühler Hornille (1996 m) kahdella hissillä ja tein ylhäällä reippaan kävelyn. Samaan aikaan puolisoni nousi viereiselle yhtä korkealle vuorelle - tai muutamallekin - polkupyöräillen.
"Du sagst wohin. Wir sagen womit." todettiin kenkämainoksessa. Uudet vaelluskengät ostin matkalla vuorelle.
Alppikukkien puutarha lähes 2 km korkeudella.

Kyllä näiden vuorikaunokkien kelpaa! Kotipihalla maisemat eivät ole näin huikeat, mutta vieressä kukkii paljon runsaammin erilaisia kukkasia.




Vuorelle pääsi hisseillä ja melkein ylös myös autolla. Halutessaan voi kävellä tai pyöräillä kapeita asvaltoituja teitä, mutta toki erilaisia vuoristopolkujakin oli tarjolla.
Pyörötähkämunkki oli uusi tuttavuus, veikeän näköinen kukkanen.
Alppitalojen parvekkeiden kukkaloistoa.
Kitzbühlerin keskustasta löytyi tällainen mehikasveista askarreltu onnentoivotus.

Kuva majatalomme huoneen parvekkeelta Köningseeltä

Tässä mietin, että onkohan tämä sinilaukka? Valtavan kokoisiksi olivat kasvaneet.
Kuva on Herrenchimseen linnan puutarhasta.
Kommentti 11.7.: Eikun sinisarjahan se tuossa kuvassa on! Kiitos kasvin oikeasta nimestä Tiina Peltola!
Yksi monista Herrenchimseen linnan puutarhan suihkulähteistä.


5.7.2017

Puutarhakuvia Münchenistä

Lomailin heinäkuun lopulla etelä-Saksassa Münchenissä. Alla olevat kuvat ovat Nyphenburgin linnan puutarhasta ja sen vieressä olevasta kasvitieteellisestä puutarhasta. Reissumme jatkui Itävallan puolelle, minkä kasvikuvia jaan lähipäivinä omassa postauksessa.

Botanischer Garten München-Nymphenburg on valtavan kokoinen ja monipuolinen alue keskustan tuntumassa. Sieltä löytyy noin 16 000 kasvia. Halutessaan voi muutamalla eurolla vuokrata kuuntelulaitteen, minkä avulla kuulee runsaasti tarinoita kasvihuoneisiin rakennetuista kasvuympäristöistä ja yksittäisistä kasveista. Jos puutarhanhoito ei ole suuren suuri intohimo, voi päivästä riittää aikaa myös viereisen Nymphenburgin linnan, sen piharakennusten ja puutarhan tutkimiseen, mutta itse kyllä tarvitsin oman päivän molemmille.

Tällaisia puiden juuria oli useammassakin paikassa Nymphenburgin linnan puutarhassa.

Puut olivat valtavan kokoisia. Muutamien vanhojen runkojen lisälle olisi mahtunut käväisemäänkin.
Tämä japaninsypressi kasvoi jännittävästi ikään kuin kantonsa päällä.

Kasvitieteellisessö puutarhassa käy vuosittain 350 000 kasvien ihastelijaa.

Tässä lammessa oli lumpeiden ohella sammakoita.


Kasvitieteellisen puutarhan väriloistoa

Kasvihuoneessa kasvoi runsaasti erilaisia lumpeita. Ne jättilehdet, joiden päällä kuvissa istuu pikkulapsia, olivat jo hyvää vauhtia kasvamassa. Lummehuone on käytössä vain keväästä syksyyn. Talvella sen lämpimänä pitäminen veisi liikaa energiaa.

Kasvihuoneen jännän näköinen kasvi

Kasvihuoneissa oli valtavan kokoisia lihansyöjäkasveja. Nämä roikkuvat ansat olivat jopa 30 cm pituisia.

Kasvihuoneen jännän näköinen kasvi

Yli 21 hehtaarin puutarhasta löytyi mm. kevätkukkien polku, niittykasvien alue, rodo-puisto ja syötävien kasvien alue, missä oli upeita salaatteja, yrttejä ja erikoisempiakin herkkuja. Ja Baijerin helteessä ne olivat ehtineet kasvaa jo aivan erinäköisiksi - tai ainakin paljon suuremmiksi, kuin Suomen kesässä ikinä. Kuvassa on osa alppialueen kasvien kukkulaa.

21.6.2017

Kesäpäivänseisaus

Arovuokot kukkivat komeasti ja atsalea "Ruususen uni"
aloittelee ensimmäistä kukintaansa.
Kevät ja alkukesä on ollut varsin kylmä ja joidenkin arvioiden mukaan kevät on kolmisen viikkoa tavanomaista jäljessä. Muutama ihanan lämmin päiväkin on takana, mutta juhannukseksi on luvassa sadetta ja melko viileää.

Omenapuiden kukinta oli tosi vaatimaton, vain muutama kukkanen puiden eteläpuolella. Viimevuonna niiden kukinta oli ennätyksellisen runsas ja satoakin tuli valtavasti. Sen sijaan luumupuun jo yli parimetrinen taimi taisi ensikertaa ilahduttaa kunnon kukinnalla ja siellä on jo raakileita.

Perennoistakin on huomannut, miten myöhässä kukinta aiempiin vuosiin nähden on, mutta ne nousevat maasta omalla ajallaan. Nyt komeita ovat mm. arovuokot, vuorikaunokit, kevätesikot, lehtosinilatvat ja patjarikko. Kaukasin pitkäpalko jo lopetti kukinnan, akileijat ja pioni kohta aloittavat. mutta kurjenpolvilla ei vielä tunnu olevan kiirettä.

Leikkasimme keväällä orapihlajan kadun puolelta alas, mutta nyt sieltä jo nousee terhakkaa kasvua. Jankaan suuntaan olevan sivustan leikkasimme noin 60 cm korkeudelta ja lisäksi karsin pois kaikki kuivat rangat. Se työ vielä hieman kesken, kun vasta kasvun myötä erottaa kuolleet joukosta eikä aika ole vielä kaikkeen riittänyt. Puutarhakaupassa suositeltiin pensasaidalle kevätlannoitetta ja sitä sille 15 kg säkin levitin. Jokunen kourallinen riitti etupihan herukoille, isolle pionille, ruusulle ja saunan kukkapenkille. Lannoitteen ja kalkin välissä olisi kuulemma hyvä olla noin 2 vk väliä. Osa orapihljasta sai myös kalkkia ja sen loputtua tuhkaa. Lopunkin aidan yritän tuhkalla loppukesästä hoitaa. kalkkia riitti myös ison kukkapenkin saunan puoleiselle reunalle.


Upea noin parikymppinen kultasade kukki jälleen kauniisti.


11.5.2017

Toukokuista lumisadetta

Kuulin tänään radiosta, että tämä kevät on ollut kylmin 60 vuoteen. Pihalla ovat kukkineet vasta leskenlehti, skillat ja pari narsissia sekä muutama kevätesikko. Pensaissa näkyy jo silmuja, muttei missään vielä hiirenkorvia. Pelargonioita olen lisännyt, dahlioita istuttanut ja jotain siemenistäkin on esikasvamassa. Kevään puuhiin on kuulunut myös mm. orapihlajan leikkausta, mutta siitä tarkemmin myöhemmin kuvien kera.

Muutamasta noin kymmenen plusasteen päivästä on jo päästy nauttimaan, mutta ei niitä montaa ole ollut. Lumisade on tavallista ja rakeitakin on tullut. Onneksi välissä paistaa aurinko. Alla olevan kuvan jaoin vapun aatonaattona. Silloin oli enemmän lunta kuin jouluna, mistä somessa riitti ihmettelyä ja vitsailua. Lumisade on toukokuussa ollut tavallista ja rakeitakin on tullut. Onneksi välissä paistaa aurinko.



























8. toukokuuta jaoin Instagramiin videon, missä satoi valtavan kokoisia rakeita. Alla ruudunkaappaukuva tilanteesta.































Alle upotin eilisen somehitin, kun Pekka Pouta ei enää kyennyt pidättelemään naurua kertoessaan toukokuisesta säästä. Sitä on katsottu jo yli miljoona kertaa, myös maamme rajojen ulkopuolella.




Tänään leikkasin omenapuut ja sen aikana kaunis auringonpaiste ja lumisade vuorottelivat. Lämpötila oli pari astetta plussalla.

Hyvin usein puutarhatöitä tehdessäni kuuntelen YlePuhetta tai YleAreenasta erilaisia puheohjelmia. Viime päivien ilona ovat olleet mm. Päivystävät dosentitLänsimaisen sivistyksen lyhyt oppimäärä sekä tietysti pitkäaikainen ihastukseni Aristoteleen kantapää.

4.5.2017

Kirsikoita

Facebook-kaverini Minna tarjosi loppukesästä kirsikoita, joita hänellä oli yli oman tarpeen. Alla kuvakollaasi poimintareissusta ja säilömästäni sadosta.

Tein hillon lisäksi kirsikkalikööriä jouluksi, tosin muistimme maistaa sitä vasta pääsiäisenä. Googlesta löytämääni reseptiä en tullut tallentaneeksi, mutta erinomaisen herkullista siitä tuli. Aineksina lasipurkillinen kirsikoita (kivineen), vaaleaa rommia, sokeria, kanelitanko ja tähtianiksia. Alkuun ravistelin purkkia usein, jotta sokeri suli joukkoon. Sitten vain unohdin purkin muhimaan.





12.2.2017

Kevättä kohti

Nyt eletään helmikuuta ja valon määrä on jo ihanasti lisääntynyt. Talvi on ainakin toistaiseksi ollut todella vähäluminen. Alkutalvesta oli kovia pakkasia ja kolasin kaikki lumet kukkapenkkien turvaksi, kun vuosi sitten lumettoman maan kasvit niin kovasti pakkasista kärsivät. Nyt helmikuussa nurmikko paikotellen näkyy lumen läpi enkä ole lumitöitä päässyt tekemään kuin ihan muutaman kerran. 

Huonekasvit ovat nukkuneet yli talven. Kukkia on näkynyt vain joulukukissa ja muissa kukkivina ostetuissa kasveissa. Joulutähdet kukkivat vielä ja amarylliksellä on menossa jo toinen kierros. Tämän viikon keskiviikkona huomasin kuvan kaktuksen aloittaneen kukintansa. Olen aina pitänyt sitä joulukaktuksena, mutta ajankohta on monena vuonna osunut lähemmäksi pääsiäistä.

Kaktus aloitti kukinnan 8. helmikuuta.

1.11.2016

Marraskuun alun kukkijat

Tänään 1.11.2016 pihalla kukkii vielä useita perennoita: yksi arovuokko, muutama vuorikaunokki, yksi syysleimu (sitä vanhempaa valkoista lajia, missä keskellä pinkkiä) sekä tähkätädykkeitä. Eniten kukkijoita on uudeksi kukkapenkiksi kutsumassani paikassa. Siellä mirrinminttu ja myskimalva kukkivat aivan täysillä ja viimeksi mainittu on syksyn myötä jälleen valloittanut lähes puolet kukkapenkistä. Astereistakin osa kukkii vielä, osa kukista on muuttunut kivoiksi valkoisiksi karvapalloiksi. Reilusti kukassa ovat myös palleronukkajäkkärä ja punatähtiputki.

Muita kukkijoita ovat maa-artisokka ja alppikärhö. Omenoista muut ovat satonsa antaneet, mutta talviomena Åkerössä niitä yhä riittää. Joitain lehtiä on vielä puissakin, mutta haravoida olisi voinut jo aikaa sitten. Vasta viime viikonloppuna sen aloitin ja nyt on puolet pihasta haravoitu. Ensilunta ennustetaan huomiselle. Kunnon pakkasia ei vielä ole ollut ja päivisin pysyttelee kyllä plussalla.

Syksyn suurin herkku omenoiden ohella ovat lehtikaalisipsit. Sain taimet kevään taimienvaihtopäivästä ja nyt olen aivan fani. Olen käyttänyt tätä Kotikokin reseptiä, mutta mausteena vain öljyä ja sitruunaa. Vielä taitaa kasvimaalla yhteen kertaa olla aineita. Lehtikaali ei ole pikkupakkasista moksiskaan. Myös persiljaa hain tänään kasvimaalta.