11.5.2017

Toukokuista lumisadetta

Kuulin tänään radiosta, että tämä kevät on ollut kylmin 60 vuoteen. Pihalla ovat kukkineet vasta leskenlehti, skillat ja pari narsissia sekä muutama kevätesikko. Pensaissa näkyy jo silmuja, muttei missään vielä hiirenkorvia. Pelargonioita olen lisännyt, dahlioita istuttanut ja jotain siemenistäkin on esikasvamassa. Kevään puuhiin on kuulunut myös mm. orapihlajan leikkausta, mutta siitä tarkemmin myöhemmin kuvien kera.

Muutamasta noin kymmenen plusasteen päivästä on jo päästy nauttimaan, mutta ei niitä montaa ole ollut. Lumisade on tavallista ja rakeitakin on tullut. Onneksi välissä paistaa aurinko. Alla olevan kuvan jaoin vapun aatonaattona. Silloin oli enemmän lunta kuin jouluna, mistä somessa riitti ihmettelyä ja vitsailua. Lumisade on toukokuussa ollut tavallista ja rakeitakin on tullut. Onneksi välissä paistaa aurinko.



























8. toukokuuta jaoin Instagramiin videon, missä satoi valtavan kokoisia rakeita. Alla ruudunkaappaukuva tilanteesta.































Alle upotin eilisen somehitin, kun Pekka Pouta ei enää kyennyt pidättelemään naurua kertoessaan toukokuisesta säästä. Sitä on katsottu jo yli miljoona kertaa, myös maamme rajojen ulkopuolella.




Tänään leikkasin omenapuut ja sen aikana kaunis auringonpaiste ja lumisade vuorottelivat. Lämpötila oli pari astetta plussalla.

Hyvin usein puutarhatöitä tehdessäni kuuntelen YlePuhetta tai YleAreenasta erilaisia puheohjelmia. Viime päivien ilona ovat olleet mm. Päivystävät dosentitLänsimaisen sivistyksen lyhyt oppimäärä sekä tietysti pitkäaikainen ihastukseni Aristoteleen kantapää.

4.5.2017

Kirsikoita

Facebook-kaverini Minna tarjosi loppukesästä kirsikoita, joita hänellä oli yli oman tarpeen. Alla kuvakollaasi poimintareissusta ja säilömästäni sadosta.

Tein hillon lisäksi kirsikkalikööriä jouluksi, tosin muistimme maistaa sitä vasta pääsiäisenä. Googlesta löytämääni reseptiä en tullut tallentaneeksi, mutta erinomaisen herkullista siitä tuli. Aineksina lasipurkillinen kirsikoita (kivineen), vaaleaa rommia, sokeria, kanelitanko ja tähtianiksia. Alkuun ravistelin purkkia usein, jotta sokeri suli joukkoon. Sitten vain unohdin purkin muhimaan.





12.2.2017

Kevättä kohti

Nyt eletään helmikuuta ja valon määrä on jo ihanasti lisääntynyt. Talvi on ainakin toistaiseksi ollut todella vähäluminen. Alkutalvesta oli kovia pakkasia ja kolasin kaikki lumet kukkapenkkien turvaksi, kun vuosi sitten lumettoman maan kasvit niin kovasti pakkasista kärsivät. Nyt helmikuussa nurmikko paikotellen näkyy lumen läpi enkä ole lumitöitä päässyt tekemään kuin ihan muutaman kerran. 

Huonekasvit ovat nukkuneet yli talven. Kukkia on näkynyt vain joulukukissa ja muissa kukkivina ostetuissa kasveissa. Joulutähdet kukkivat vielä ja amarylliksellä on menossa jo toinen kierros. Tämän viikon keskiviikkona huomasin kuvan kaktuksen aloittaneen kukintansa. Olen aina pitänyt sitä joulukaktuksena, mutta ajankohta on monena vuonna osunut lähemmäksi pääsiäistä.

Kaktus aloitti kukinnan 8. helmikuuta.

1.11.2016

Marraskuun alun kukkijat

Tänään 1.11.2016 pihalla kukkii vielä useita perennoita: yksi arovuokko, muutama vuorikaunokki, yksi syysleimu (sitä vanhempaa valkoista lajia, missä keskellä pinkkiä) sekä tähkätädykkeitä. Eniten kukkijoita on uudeksi kukkapenkiksi kutsumassani paikassa. Siellä mirrinminttu ja myskimalva kukkivat aivan täysillä ja viimeksi mainittu on syksyn myötä jälleen valloittanut lähes puolet kukkapenkistä. Astereistakin osa kukkii vielä, osa kukista on muuttunut kivoiksi valkoisiksi karvapalloiksi. Reilusti kukassa ovat myös palleronukkajäkkärä ja punatähtiputki.

Muita kukkijoita ovat maa-artisokka ja alppikärhö. Omenoista muut ovat satonsa antaneet, mutta talviomena Åkerössä niitä yhä riittää. Joitain lehtiä on vielä puissakin, mutta haravoida olisi voinut jo aikaa sitten. Vasta viime viikonloppuna sen aloitin ja nyt on puolet pihasta haravoitu. Ensilunta ennustetaan huomiselle. Kunnon pakkasia ei vielä ole ollut ja päivisin pysyttelee kyllä plussalla.

Syksyn suurin herkku omenoiden ohella ovat lehtikaalisipsit. Sain taimet kevään taimienvaihtopäivästä ja nyt olen aivan fani. Olen käyttänyt tätä Kotikokin reseptiä, mutta mausteena vain öljyä ja sitruunaa. Vielä taitaa kasvimaalla yhteen kertaa olla aineita. Lehtikaali ei ole pikkupakkasista moksiskaan. Myös persiljaa hain tänään kasvimaalta.

2.10.2016

Lokakuun alun kukkijat

Kuukausi on jo eletty syksyä eikä pihalla enää tule vietettyä kovin paljoa aikaa. Kymmenet kasvit ovat kuitenkin kukassa, vaikka viime yönäkin meni pakkasen puolelle. Osa on syksyn kukkijoita, mutta moni kesäkuun kukkija vetää jo toista kierrosta. Puutarhani viimeinen kukkija syyskimikki on vasta nupullaan.

Kuvakollaasit on tehty maksuttomalla PhotoGrid-sovelluksella (iOS, Android). Kuvat on otettu kännykällä dokumentoimaan lokakuun kukkijoita enkä panostanut kuvien laatuun kovin paljoa.

Kuvissa syötävien kasvien kukkia: maa-artissokkaa, oreganoja ja rucolaa.

Kuvissa on pensaiden ja köynnosten kukkia: kanadalainen ruusu, koristevadelma, alppikärhö ja pensashanhikki. 

Tässä kuvakollaasissa ovat kukkivat perennat: vuorikaunokki, palavarakkaus, arovuokko, syysleimu, keijunkukka, astereita, myskimalva, palleronukkajäkkärä,punatähtiputki, mirrinminttu ja onnenapila.

Kesäkukkasia, joista osan pelargoneista olen jo varmuuden vuoksi siitänyt sisälle. Osa vielä nauttii ulkoilmasta. Niiden lisäksi kukkivat vielä kesämalva ja koristetupakka.

23.9.2016

Omenasatoa ja tuoremehua

Ylimääräisiä omppuja jaoin tutuille somen
kautta ja pusseissa portinpielessä. Hyvin
pääsin ylimääräisistä eroon. Vielä on
tarjolla talviomena Åkeröä.
Muistelen, että sen kymmenen vuoden ajalle, kun olemme asuneet kolmen omenapuun (Bergius, Melba, Åkerö) kanssa tässä samalla tontilla, on ollut vain yksi vuosi, jolloin omenoita ei tullut, eikä mehuakaan voitu tehdä.

Useimmiten olen käynyt Tampereella Marttojen omanatuoremehuasemalla, joka muutti täksi syksyksi Pyynikiltä Haukiluomaan. Uutta on, että heiltä mehun saa nykyisin omien pullojen sijaan halutessaan myös muovipusseihin: sellaisiin, mitä viinipäniköissäkin käytetään. Päätin heti kokeilla niitä, sillä kevätkauden alkaessa on jo suuri osa mehuista homeessa eikä makukaan kovin kauaa pysy yhtä hyvänä kuin vasta puristettuna.

Alla muistiinpanoja niitä vuosilta, kun ne ovat tallessa. Välillä olen laskenut pullojen määrää, ne ovat pääosin tavallisia viinipulloja, mutta joukossa on myös litran pulloja. Lajike ja kypsyys vaikuttavat saatavan mehun määrään.

  • 2009: 60 kg omppuja --> 40 pulloa mehua 
  • 2010:
    • 16.8. 113 kg (63 €, 67 pl, 10 pv siitä, kun alkoivat tipahtaa puusta) 
    • 27.8. 70 kg (38 €, 46 pl) 
  • 2011: 70 kg 
  • 2012: 
    • 30.8. 60 kg (36 pl, 42 €)
    • 14.9. 100 kg (67 €)
    • 5.10. 105 kg 
  • 2013: 80 kg (45 pl) 
  • 2014: 76 kg (29.8.) ja toinen satsi noin 100 kg noin viikkoa myöhemmin. Ensikerralla max. viikon tauko ja kesäomput mehustamoon raakoina tai max 3 pv vanhoina.
  • 2016: 111 kg omenoita, pääosin Åkeröä (120 e, sis. noin 12 muovipussia, pulloja n. 27) Bergiukset jaoin kavereille ja portinpielessä, Melbat syön tuoreeltaan. En usko, että enää saamme tätä enempää mehua käytettyä. Viimevuotisiakin on jäljellä, mutta maku ei hivele hermoja ja monessa jo hometta...

Minä lähdössä tuoremehuasemalle vuonna 2008.
Tuoremehuasemalla omenat ensin pestään, sitten rouhitaan palasiksi ja lopuksi niistä puristeaan mehu. Jos mehua ei halua pakastaa se myös pastöroidaan ja mukaan voidaan lisätä C-vitamiinia. Tuoremehuasemat toimivat idella, että omenoiden tuoja myös tekee töitä: kantaa omenoita ja pulloja. kastelee pullot ja pullottaa mehun yhdessä mehuaseman työntekijöiden kanssa. osa mehuasemista tarjoaa myös palvelua, missä kaikki tehdään valmiiksi.
Tämä ja alla olevat kuvat ovat Haukiluomasta Marttojen tuoremehuasemalta 2016.

Pullotin alkusyksyn mehut lasipulloihin ja loput säilöttiin muovipusseihin, missä niiden pitäisi huoneenlämmössäkin säilyä ainakin vuoden ajan, Tarjoilua varten aion tuunata pahvisen viinipänikän jollain omenan kuvilla, että perheen nuoriso erottaa sen rypäletuotteesta :)
Mehupussien luvataan säilyvän hyvin, kunhan muistaa, ettei vie niitä kellariin, missä majailee hiiriä.

21.8.2016

Turveharkot - hienoja, mutta älä toista virheitäni

Puutarha ja piha Facebook-ryhmässä käynnistyi eilen aktiivinen keskustelu turveharkoista, joilla tuntuu olevan niin kannattajia kuin vastustajia. Keskustelu alkoi kauniista kuvasta, missä turveharkot rajaavat kulkuväyliä ja istutusalueita.

Minulla on kokemusta turveharkoista yhden perennapenkin rajaamisen osalta. Keväällä 2011 tein savimaalle uuden perennapenkin ja koska halusin tehdä siitä kohopenkin, tarvitsin reunukset, millä saa vähän nostettua maanpinnan tasoa. Rintamamiestalomme muut kukkapenkit oli tuolloin kaikki rajattu pyöreähköillä luonnon kivillä (ja muovisella reunusnauhalla maan alla), joilla ei kohopenkkiä voi tehdä. Kaupan reunuskivet eivät tuntuneet talon ja puutarhan tyyliin sopivilta, joten päätin kokeilla turveharkkoja

Turveharkkojen asettelu paikoilleen oli helppoa. Otin nurmikon pois niiden alta ja toin siihen vähän hiekkaa. Koska harkot ovat varsin isoja (ja kalliita), sahasin niitä vähän pienemmiksi ja kiinnitin sitten tikuilla maahan. Käytin isoon perennapenkkiin muistaakseni kolme säkkiä, mikä tarkoittaa nykyhinnoilla noin 60 euroa. Yksi harkkokerros oli riittävä ja näytti aluksi kauniilta, kuten Kekkilän turveharkkojen pussin kuvassa.

Tykkään turveharkoista edelleen ja ne ovat kaunis ja ekologinen tapa rajata istutusalueita. Erityisen hyvin ne sopivat rinteessä oleviin kukkapenkkeihin, missä täytyy kukkapenkin sisällä saada multa ja kasvit pysymään paikoillaan. Itse tein harkkoja asetellessani kaksi mokaa, joista haluan muita varoittaa.

  1. Älä koskaan asettele harkkoja suoraan nurmikolle! Ei riitä, että vähän kaavit pintamaata pois ja tuot hiekkaa, jos nurmikko on harkon toisella puolella. En tiedä, onko mitään tapaa estää nurmikon leviämistä harkkojen päälle. Uskaltaisin suositella niitä rajaamaan istutusalueita hiekkakäytäviltä, mutta en jaksa uskoa, että niillä voi rajata nurmikkoa, en vaikka myyntipakkauksen kuvassa niin on tehty. Jos se jotenkin onnistuu, niin kuulisin siitä mielelläni!
    Alla on kuvia omasta kukkapenkistäni kuuden kesän jälkeen. Sammal, nurmikko, rikkaruohot ja perennat kasvavat harkkojen päällä ja reunoilla. Ainoa tapa pitää harkot siisteinä, on leikata niiltä nurmikko käsin.
  2. Älä asettele harkkoja kuljetuspussista suoraan maahan, vaan anna niiden ensin kuivua. Harkot kutistuvat monta senttiä ja kolojen paikkaaminen jälkikäteen on turhaa työtä eikä onnistu kovin hyvin, vaan palaset jäävät irtonaisiksi. Irtopaloja harkkoihin tulee väistämättä muutoinkin vuosien myötä. Itse uskalsin laittaa harkkoja, koska omat lapset olivat tuolloin jo kyllin vanhoja ja ymmärsivät, ettei niiden päällä saa kävellä. Sen sijaan ihan kaupunkialueellakin eläimet kaivavat niihin koloja ja hajoittavat niitä. 

Alla olevat kuvat ovat tamperelaispihaltani kuuden kesän jälkeen. Perennapenkki on melko aurinkoisella paikalla. Harkot on tuettu tikuilla maahan ja toisiinsa ja kaikki kasvusto niiden päällä on kasvanut niihin luonnollisesti. Kasvit olen leikannut harkkojen päältä tasan kaksi viikkoa aiemmin, joten nämä kuvat eivät esittele harkkojen kauneutta, vaan muistuttavat, että edellä olevat ohjeeni kannattaa huomioida :) Kauniita ja onnistuneita harkkokuvia löydät esim. em. Facebook-ryhmästä. 


Turveharkkojen päällä kasvaa sammalta ja nurmikkoa. Se pitäisi leikata käsin yhtä usein kuin nurmikkokin ajetaan.

Paikotellen harkoissa on nurmikon sijaan joitain muita luonnon kasveja.

Yhdeltä puolella harkkojen ja ulkoseinän väliin jää vain pieni hiekkakaistale. Siellä harkoissa kasvaa nurmikon sijaan sammalta ja erilaisia perennoita, joita viereiset kasvit ovat siementäneet. Ne on helppo repiä irti, mutta pistokkaita niistä ei saa, sillä juuria ei saa irti harkkoja rikkomatta. Harkot ovat paikotellen jo varsin rikkinäisiä. Pienet eläimet kaivavat niihin koloja. Nämä isommat vauriot saattavat olla jänisten tekemiä, sillä ne usein lämmittelevät aurinkoisella seinustalla. 

1. Tässä kohden on turveharkkoja. Yleensä leikkaan niiltä kasvuston matalaksi kerran kuussa, vaikka se olisi hyvä tehdä lähes viikoittain.
2. Tässä kohdassa on rivi turveharkkoja, jotka ovat peittyneet sormustinkukan taimiin. Toki ne saa siitä helposti nypittyä pois, mutta sitä en vain ole vielä tullut tehneeksi. Etualalla on mm. suikeroalpia ja niiden takana vähän alempana vuorenkilpeä. Tässä harkot ovat siis perennapenkin keskellä, mahdollistamassa sen, että istutusalue voi laskea alemmaksi kohti autotallin luiskaa reunustavan kiveyksen yläreunaa.

-   -   -   -   -

Kekkilän vastaus, lisäytty 22.9.2016

Jaoin tämän bloggauksen Kekkilän Facebook-sivulle ja sen luvalla kopioin tähän heidän vastauksen. Mukana on tärkeitä ohjeita etenkin nurmikon rajaamisesta irti harkoista, sillä luontohan täyttää tyhjää tilaa ja yrittäjiä siellä riittää, kuten Kekkilän Mari totesi.

"Hei Matleena
Turveharkko on luonnollinen rakennusmateriaali ja suuri osa sen viehätystä on ajan kanssa sammaloituva pinta.
Suosta sellaisenaan leikattu ja kuivattu Turveharkko on luonnostaan hapan eivätkä useimpien rikkakasvien siemenet idä sen pinnalla helposti. Puutarhaa kalkittaessa Turveharkkomuuri jätetään väliin, jotta pH-arvo säilyisi matalana. Kalkitus aiheuttaa myös harkkojen nopeampaa haurastumista. 
Nurmikkoon rajautuvan turveharkkomuurin kanssa on hyvä varautua estämään tai ainakin hidastamaan nurmiheinien kasvua harkkoihin. Etenkin nurmikat juurtuvat nopeasti harkon pinnalle, ellei niitä estetä esim. maahan upotetulla rajausreunalla tai reunanauhalla. Reunuksen voi upottaa jonkin matkan päähän muurista, ja sen ja muurin väliselle alueelle laittaa esim. hiekkaa tai Koristekiviä. Muurin ja kivipinnan alle on hyvä laittaa katekangasta. 
Kun harkot muotoillaan niin, että liityntäsaumat asettuvat tiiviisti toisiaan vasten ja mahdolliset kolot on tilkitty leikkuujätteestä tehdyllä massalla, siitä saa pitkäikäisen ja kestävän. Rakennusohjeet voi kerrata videolta. 
Mari, puutarha-asiantuntija